Oopperajuhla. Aamun avaus 7.6.1999
Tiedettäkö te, miten viekas petturi liittyy Savonlinnan musiikkielämään ?. Voisiko se olla itse
paholainen, Mefistoteles, joka häijyin hoimin kietoi tohtori Faustin omaan verkkoonsa tähän tapaan:
Halveksi järkeä ja tutkimusta
pois parhaat voimat ihmisen sä heitä,
ja astu valheenhengen teitä,
ja kuule hornan houkutusta,
et enää pääse kynsistäin.
Voisi hyvinkin. Sen näemme pian oopperassa, tuossa nurkan takana Kyrönsalmen saaren
sotalinnassa. Mutta vastaus on väärä. Voisiko sitten viekas petturi olla ihminen itse, tuon saman
oopperan tohtori Faust, joka asuu meissä kaikissa ja joka pettää itseään eikä tyydy siihen mikä
hänelle on annettu vaan aina haluaa eteenpäin:
taa taikaverhon hämyyn rientää
ja ihmeet kaikki nähdä
niin tuskat ja nautinnot
voitot ja tappiot
Ne tulkoot, vaihdellen vuorontiehen;
yhä toimia, toimia tulee miehen
Voisipa hyvinkin, mutta ei vaan ole Faust oikea vastaus. Viekas petturi on Aatto Liljeströmin
säveltämä koominen pienoisooppera. Se esitettiin savonlinnalaisten omin voimin tässä kaupungissa
vuosisadan alussa. Kuka sitten oli Aatto Liljeström ? Hän oli taitava muusikko ja kapellimestari,
Savonlinnan musiikkielämän johtaja, ja perusti yhdessä kaupungin musiikin ystävien kanssa
Savonlinnan soitannollisen seuran, jolla oli oma kuoro, orkesteri ja torvisoittokunta. Mannerheim
nimitti Liljeströmin aikanaan Suomen armeijan ylikapellimestariksi.
Tämän kaupungin musiikkikulttuurilla on siis pitkät perinteet. Jo sata vuotta sitten täällä toimi
kolme sekakuoroa, kaksi mieskuoroa ja torvisoittokunta. Kuvitelkaa, minkälainen Savonlinna oli
sata vuotta sitten, pieni syrjäinen kaupunkipahanen; ei ollut rautatietä eikä autoja. Illan tullen
Olavinkatua pitkin kulkivat lehmät kellot kalkattaen perässään paimenet paimenvitsat kädessään.
Mutta sävel soi täällä Savon sydämessä vetten äärellä, suuren linnan kupeessa – kaikissa
juhlatilaisuuksissa. Eikä tämä ollut muutenkaan mikä vaan kaupunki, sillä torilla puhuttiin yhtä
lailla Savon murretta kuin mitä tahansa muuta eurooppalaista valtakieltä – juuri niin kuin nyt
oopperajuhlien aikaan. Silloin tänne ei vielä tultu oopperan vaan kylpylän vuoksi, mutta musiikki
oli olennainen osa myös kaupungin värikästä ja kansainvälistä kylpyläkulttuuria.
Musiikki matkustaa ja ihmisen mieli sen mukana. Aivan niin. Aino Ackte halusi tuoda ”kaikki
maailman kansat” tänne Savon sydämeen esitelläkseen sen suurenmoisen kauneuden.
On sanottu, että elämä ilman musiikkia on erehdys. Yhtä lailla erehdys on Suomen kesä ilman
Savonlinnan oopperaa. Sillä täällä kohtaavat sävel ja runo, laulu ja kivi, linna ja vesi, ihmisten
tarinat ja luojan luonto. Minun onneni on viettää kesäni tämän kaiken kauneuden keskellä, saman
veden äärellä, suuren saaren pienessä pihapiirissä. Jos kysytte, miksi juuri linnaooppera viehättää
minua, vastaus on lyhyt: tirskuvat tervapääskyt linnan yllä.
Jokainen aamu on erilainen, jokainen aamu on mahdollisuuksia niin kuin on vailla vertaansa
tämäkin Suomen kesäaamu. Toivotan teille kaikille parasta päivää Stadin Arskan sanoin. Miksi
stadin, kun kerran olemme Savonlinnassa kaukana pääkaupungista. Siksikö, että itsekin olen stadin
kundi. Ei se niin ole. Vaan sen vuoksi, että Arska, Arvo Turtiainen on syntynyt Turtianniemessä
tässä aivan naapurissa:
Ihanaa olisi tällaisena päivänä
maata koivun alla.
Ihanaa olisi painaa kädellään
nuoren nurmen nukkaa
Ihanaa olisi antaa katseensa raueta
ja silmäin painua umpeen,
ja kuunnella, kuunnella
kukan tuulessa huojuvaa vanaa.
Olkaa onnelliset tästä päivästä.
************
Julkaistu Risto Pelkosen luvalla Liljeström -sukuseuran verkkojulkaisuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti